28.9.2016

I'm not sure if I can see this ever stopping

Minä sitten en pärjää elämässä. Kavereita taas kaksi vähemmän, koska kykenemättömyyteni antaa tasapuolista huomiota kaikille on olematon ja olen taas satuttanut itselleni kuitenkin tärkeää henkilöä sillä, etten vain osaa. Olen niin pahoillani etten vastaa odotuksia ja nyt käyttäydyn kuin parhain marttyyri. Haluan kuitenkin pitää sinut mukana porukassa, vaikka se vaatisi sen etten olisi itse enää koskaan läsnä. Sinä ansaitset sen, ansaitset kaiken hyvän tässä maailmassa - enkä minä aio viedä sitä sinulta pois, en enää koskaan.

8.8.2016

Se syvenee syksyllä

Kuusi kuukautta pitämäsi hiljaisuus ei päättynyt tänäänkään, vaikka tapasimme kasvokkain kolmannen ystävämme kanssa. Mukava kuitenkin huomata, että vaikutat olevan entiselläsi. Sinulla on nykyään tyttöystävä. Olen onnellinen puolestasi, olisin huono ystävä jos en olisi - ja yritykseni tulla toimeen itseni kanssa lyö minut maahan. Menetin sinussa hyvin paljon, mutta olen iloinen jos et koe menettäneesi mitään. Ehkä vielä joskus puhut.

Piti keksiä tähänkin jotain helvetin runollista, mutta teinkin rehellistä. En nyt vain taivu suloisen katkeriin muistelmiin.


Ei yksinäinen pää yksinkertaisesti pysty näkemään miks se jätetään

13.5.2016

Ja nyt se on sitten sokee ja rampa

Olen nykyisin niin turhautunut ja levoton ihmissielu. H ei ole puhunut minulle kuukausiin ja vaikka minulla onkin ikävä häntä, en aio pakottaa häntä olemaan kanssani tekemisissä. Kaipa olen sellainen turha ja kuormittava ihmissuhde, jossa hän ei sanojensa mukaan jaksa olla. Miten vaan, vittu.

Minusta tuntuu, etten tule koskaan pääsemään helpolla elämässäni. Edellisessä tekstissä mainitsemani kipupoliklinikka on ollut enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Maaliskuussa minulle määrättiin sekä kroonista kipua ja masennusta hoitava lääke, joka jo parin pillerin jälkeen laukaisi minulle serotoniinioireyhtymän, joka vei minut sairaalan tarkkailuosastolta viideksi päiväksi paikalliseen lataamoon. Meni yli kuukausi, että serotoniinitasot palautuivat entiselleen. En vieläkään valmistu koulusta ja jouduin nyt hakemaan opiskeluoikeuteeni jatkoa, sekä elämisestä on kaikkine kipupsykologeineen, lääkkeineen ja fysikaalisine hoitoineen tullut niin kallista että joudun nostamaan opintolainaa elääkseni. Kiitän mitä nöyrimmin hallitusta ja Kelaa, nauttikaa siitä 25% prosentista jonka peritte veroa nimenomaan minun kuntoutumiseeni tarkoitetusta rahasta.

Minut on myös diagnosoitu parantumattomasti selkäsairaaksi.


Suuri ja mahtava linnunrata
On lupauksieni takaraja
Ja vaikka matka käy haastavaksi
Aion lentää yhä kauemmaksi