9.2.2012

Rakas, rämä elämä


Ei hätää, en ole kuollut. Tällä hetkellä on vain menossa vaikea kausi elämässä. Traumaattiset kokemukset aiheuttavat mulle takaumia aina ajoittain, eli mulla on lievä traumaperäinen stressihäiriö. Olen väsynyt, epävireessä ja vainoharhainen, ja oireilen mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Mua harmittaa ja hävettää helvetisti mun käytös etenkin poikaystävääni ja lähipiiriäni kohtaan. Yritän jatkuvasti saada tunnustusta ja varmistusta välitetäänkö musta. Tästä puhuttiin paljon tänään terapeuttini kanssa, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että se on itsetuntooni liittyvä kysymys. En ikään kuin usko tai tunnusta olevani rakkauden ja välittämisen arvoinen, kun olen tässä tilassa, joten haen pakkomielteisesti huomiota. Olen toipumisen puolesta edennyt huimasti, esimerkiksi vielä viime vuonna nämä vain olivat nimettömiä kohtauksia elämän aikajanalla. Nyt näille oloille on nimet ja selitykset, ja musta tuntuu turvalliselta kun tiedän mikä mua vaivaa. Onhan näissä aika paljon kestämistä sekä mulla että läheisilläni, mutta luotan ja uskon että he pysyvät rinnallani. Eniten pelkään sitä, että mopo karkaa totaalisesti käsistä ja teen itselleni jotain pahaa, mutta olen aika varma että pysyn kasassa. Ei haavoja kummempaa, eihän?
(Uusi allekirjoitus!)

2 kommenttia :

  1. Tervetuloa minun blogiini ja onneksi liityit, sillä olen pitkään etisnyt tämän sinun blogisi kaltaista blogia: Löytämättä.
    Joten kiitos molemmista! Liityn siis lukijaksi oitis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana kuulla että blogini sisältö elämänkertakirjoituksineen on mieleesi :-) sulla on kans mukava ja kaunis blogi, jota on ilo lukea!

      Poista