30.3.2012

One thing

Jokainen meistä varmasti tietää sen tunteen, kun ilahtuu jostain niin, että meinaa revetä liitoksistaan ja voisi hyppiä seinille kuin ekstaasia saanut villivarsa? Tämän reaktion minulle aiheutti eilen uutinen, joka tuli totaalisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Naapurit ja olohuoneessa majaileva isäni eivät ehkä olisi arvostaneet ninjapotkuja hauraaseen seinään siihen kellonaikaan, vaan olisivat hälyttäneet valkotakkiset paikalle, joten suljin ryöpyn huolellisesti sisääni. Sinetti alkoi kuitenkin pikkuhiljaa murtumaan iloisen tikahtumisen saattelemana ja pakenin suihkuun kiljumaan ääneti. Tunne muistutti etäisesti paniikkikohtausta, paitsi että vanhan tutun pelon tilalla oli suunnaton ilo ja onnellisuus. Kihertelin vielä peitonkin alla enkä meinannut saada riehumiseltani unta. Yleensä sana "kesä" soi päässäni hävyttömän epävireisesti ja kuuluu inhokkisanojen pölyisimpään ja pimeimpään nurkkaan, mutta nyt on pakko toivoa kesää tänne heti ja nyt. ♥ Paljastan aiheen sitten joskus lähempänä ajankohtaa, kunnes kaikki varmistuu. ;-)

Loppuun vielä iltapäiväni kuvina;

Kahvia Pokemon-mukista...

...Juoppohullun päiväkirja; osa 4...

...ja iloinen meitsi. Ostin toissapäivänä 14mm tunnelin korvaan, mitäs tykkäätte? :-)

18.3.2012

Ilmoitus


Pitkästä aikaa päivitystä täällä bloginkin puolella. Tämä jakso koulussa on nyt harpannut yli puolen välin, ja kiireet välikokeiden sun muiden esitelmien kanssa on ollut ihan kiitettävää. Tuntuu etten ole saanut paljoakaan aikaiseksi, mutta olen kuitenkin aikataulussa, elämään mahtuneista kriiseistä huolimatta. Pitkäaikaisimmat lukijani varmaan muistavat, kun noin vuosi sitten kerroin isoenoni kuolemasta ja hänen hautajaisistaan tässä postauksessa. Viime torstaina sain pysäyttävän puhelun, kun tätini ilmoitti isotätini nukkuneen pois. Emme olleet erikoisen läheisiä, ja näimme tosi harvoin, mutta uutinen järkytti ja järkyttää edelleen. Olen mielestäni vieläkin pienessä shokissa, ja totuus varmaan iskee vasta hautajaisissa. En oikein tiedä miten pitäisi olla ja ajatella. Otin isoenoni kuoleman todella raskaasti ja se jäytää mua vieläkin. Ensimmäinen vuosi surun kanssa meni pohtien syyllisyyden aiheuttamia kysymyksiä "miksen voinut tehdä mitään?" ja "miksi niin hyvä ihminen lähti kaltaiseni elämää kunnioittamattoman rääpäleen sijaan?". Tällaisina aikoina on niin vaikeaa ymmärtää järkipuhetta, että vuosikausia salaa sairastanut ihminen on nyt paremmassa paikassa eikä enää kärsi. Tunnen itseni niin kamalan itsekkääksi.

Dear God, come back and take me instead of him.



8.3.2012

KONY 2012


En yleensä levitä mitään materiaaleja eteenpäin, mutta tämä on todella jotain mikä jokaisen tulisi katsoa. Tässä vielä linkki jutun kotisivuille. Katsokaa, lukekaa ja jakakaa.

4.3.2012

Reissu + kuvia








Häpeäkseni myönnän, etten ottanut poikaystäväni luota kuvia kuin tusinan, ja nämäkin mokomat on kotona otettuja. Astuin siihen perinteiseen "en jaxa ottaa kameraa nyt mukaan" -ansaan, eikä kamera tosiaan kulkenut ulkona mukana kuin kerran. Mutta reissusta sen verran, että mukavaa oli ja ikävä jäi. :3 Tehtiin kaikkea tavallista meidän arkeen liittyvää, eli syötiin, nukuttiin, katsottiin elokuvia ja animea, ulkoiltiin ja riehuttiin koiran kanssa. Lähtö jo tutuksi tulleen arjen keskeltä on aina helvetin hankalaa, mutta onneksi pian on pääsiäisloma ja mieheke suuntaa tänne. ♥

Yritän kehitellä jotain kivaa postattavaa hiihtoloman kunniaksi. :-) cy!