18.3.2012

Ilmoitus


Pitkästä aikaa päivitystä täällä bloginkin puolella. Tämä jakso koulussa on nyt harpannut yli puolen välin, ja kiireet välikokeiden sun muiden esitelmien kanssa on ollut ihan kiitettävää. Tuntuu etten ole saanut paljoakaan aikaiseksi, mutta olen kuitenkin aikataulussa, elämään mahtuneista kriiseistä huolimatta. Pitkäaikaisimmat lukijani varmaan muistavat, kun noin vuosi sitten kerroin isoenoni kuolemasta ja hänen hautajaisistaan tässä postauksessa. Viime torstaina sain pysäyttävän puhelun, kun tätini ilmoitti isotätini nukkuneen pois. Emme olleet erikoisen läheisiä, ja näimme tosi harvoin, mutta uutinen järkytti ja järkyttää edelleen. Olen mielestäni vieläkin pienessä shokissa, ja totuus varmaan iskee vasta hautajaisissa. En oikein tiedä miten pitäisi olla ja ajatella. Otin isoenoni kuoleman todella raskaasti ja se jäytää mua vieläkin. Ensimmäinen vuosi surun kanssa meni pohtien syyllisyyden aiheuttamia kysymyksiä "miksen voinut tehdä mitään?" ja "miksi niin hyvä ihminen lähti kaltaiseni elämää kunnioittamattoman rääpäleen sijaan?". Tällaisina aikoina on niin vaikeaa ymmärtää järkipuhetta, että vuosikausia salaa sairastanut ihminen on nyt paremmassa paikassa eikä enää kärsi. Tunnen itseni niin kamalan itsekkääksi.

Dear God, come back and take me instead of him.



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti