19.8.2012

Epäselvää jorinaa alias tilannekatsaus

Melkein hävettää tämä epäaktiivisuus, vaikka mun riittäviksi motiiveiksi käykin koulukiireet ja vaikea elämänvaihe. Olen käynyt nyt koulua kokonaisen viikon ja jo ensimmäinen viikonloppu tuntui taivaanlahjalta. Tilanne on omalla tavallaan hieman outo, koska en kärsi unettomuudesta tai yleisestä väsymyksestä, vaan olen yksinkertaisesti turtunut. Terapeuttini sanoo sen olevan hyvä niin stressaavan ja ahdistavan kesän jälkeen, mieleni kuulemma suojautuu eli tavallaan dissosioi. Tuntuu hassulta käyttää sitä sanaa, kun olen tottunut sen olevan vain paha asia. En tule vielä pitkään aikaan olemaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, mutta kyllä tästä selvitään. Haha apua, asioiden kirjoittaminen järkevässä järjestyksessä tuntuu äkkiä kamalan vaikealta. :-D En tiedä mistä aloittaa ja mihin lopettaa. Kirjoitin ajatuksistani ja kesän tapahtumista pitkän tekstin jonkin aikaa sitten, mutten voi julkaista sitä, ihan vain siltä varalta jos tekstini henkilöt tunnistaisivat itsensä ja toisivat minulle lisää syyllisyyttä entisen päälle. Ennen he olivat minulle toinen perhe, nyt he ovat joukko ihmisiä, joita pakenen kuin säikähtänyt eläin. Tuntuu kuin olisi palannut takaisin niihin yläastevuosiin, milloin minua kiusattiin rankalla kädellä - vaistoni käskee pelkäämään jokaista liikettäni. Tämä voi kuulostaa hieman pöljältä ja pahoittelen etten voi selittää tapahtumista tämän tarkemmin. Kaiken pahan ja epäreilun lisäksi olen saanut kokea myös ihan mielettömän kivoja juttuja, esimerkkinä tästä pari uutta kaveria ja maailman ihanin ja parhain jajajaj mieheke. 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti