21.5.2013

Tämä tauti vei järjen vaikka vastaan taistelin



Ulkona alkaa olla jo kaikki kesän ainekset kasassa, mutta sisälläni asuu yhä kylmä ja sateinen huhtikuu. Tuntuu kuin olisin juuttunut aikaan kiinni, aikaan ennen niitä kamalia kipuja, jotka lopulta ajoivat minut sairaalakuntoon kun en jaksanut enää taistella. Kotiutumisestani on pian kaksi viikkoa ja sairaalan seinien sisällä saamani mielenrauha tuntuu hukkuneen siihen vanhaan tuttuun pimeyteen. Tiesin, että se odottaisi minua.
Ehkä minä selviän. Joskus, jotenkin.

2 kommenttia :

  1. Ootko ollu osastolla vai? Itsekin tuli siellä tuossa Vappuna pyörähdettyä, tosin en joutunut siellä olemaan kuin yhden yön kun ties mitkä megapaskafiilikset yllätti kännissä. Oikeastaan oon jopa suht ylpeä itsestäni kun tajusin kaiken sen sekavuuden keskellä itse osastolle hakeutua, ei meinaan puhettakaan että oisin vaikka vuosi tai pari sitten niin toiminut vaan varmaan ois ollu samantien ranteet auki.

    Enikeis, kovasti voimia ja jaksamisia sinne suunnalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin hakeuduin omasta tahdostani päivystykseen ja pääsin vuodeosastolle viikoksi lepäämään, ajateltiin sossujen ja terapeutin kanssa sen olevan tähän akuuttiin hätään oikeampi ratkaisu kuin avolle sijoittaminen koko kesäksi. Onhan tässä tullut huima hyppy eteenpäin itse kullakin kun en enää anna tilanteiden mennä niin äärimmäisyyksiin mitä esimerkiksi muutamia vuosia sitten :-) Kiitoksia kommentista, tyttösein ♥

      Poista