27.2.2015

Valtakunnassa kaikki hyvin

Elämä rullaa ihan mukavasti, ehkä juuri siksi en olekaan kirjoitellut pitkään aikaan mitään. Lisäksi minua ahdisti blogin kuvien puute ja kamerassani on ollut tyhjä akku kohta kaksi kuukautta, mutta onneksi iPhonessa on vakio-ominaisuutena hyvä kamera ja äärettömän mukava käyttöliittymä mikä on vähän helpottanut kuvamateriaalin keräämisessä. Haluaisin kovasti ryhdistäytyä blogin suhteen ja taisin vuodenvaihteessa luvatakin niin itselleni. Pitkän tekstin lukeminen on teistä varmasti pidemmän päälle melko uuvuttavaa, joten päätin koota muutaman tärkeän ja vähemmän tärkeän kollaasin viimeisen puolen vuoden ajalta.

Olen haaveillut omasta lemmikistä ihan pienestä pitäen ja muutettuani omilleni päätin hankkia sellaisen heti mahdollisuuden tullen. 20.09.2014 otin Miikan perheen auton alleni, lastasin hyvän ystäväni Asserin apukuskin paikalle ja lähdin sydän pamppaillen kohti Tamperetta. Määränpäässä kasvattajan luona minua odotti maailman suloisin pieni käärmevauva, kuningaspytonin urospoikanen. Dutch on värimuodoltaan pastel ja syntynyt heinäkuussa -14, eli muutti luokseni noin kolmikuisena ja on nyt iältään hieman yli puolivuotias. Ujo ja vieraita hajuja aristava yksilö, mutta tunnistettuaan häntä käsittelevän henkilön muuttuu uteliaaksi kiipeilijäksi eikä tunnu paljon päätä huimaavan kun kiipeää mamman niskaa pitkin pään päälle katselemaan ympäristöä :3

Vietimme Miikan kanssa puolivuotispäivää 28.09.2014 pienellä erämaavaelluksella paikallisissa maisemissa (oikea alareuna). Ensi kuussa olemme olleet yhdessä vuoden ja samana päivänä on myös kulunut vuosi Miikan ja kavereiden bändin Hetken Mielijohteen ensimmäisestä keikasta, onnea pojat! Mitä meihin tulee, olemme onnellisia. En varmasti tule koskaan löytämään sanoja kuvaamaan sitä kuinka onnelliseksi hän minut tekee. Miika hyväksyy minut tällaisena, keholtani ja mieleltäni arpisena, edelleen traumojen uhrina, mutta hänelle olen selviytyjä.

Paha olo on edelleen läsnä. Ei välttämättä päivittäin, mutta se iskee useita kertoja viikossa. Se mihin terapiassa ollaan pyritty on toteutunut erittäin hyvin, vaikken sitä aina jaksakaan uskoa. Alkoholiin liittyvä traumakokemus ja sen kanssa selviäminen ovat olleet vaikein asia tänä syksynä, mutta myös kaikkein tuottavin positiivisten tuloksiensa kannalta. Olen oppinut luottamaan muihin ja ennen kaikkea itseeni, jonka päässä se koko trauma on. Minä pelkään, mutta pelko ei enää hallitse elämääni.

Tässä vielä kollaasi siitä miltä näytän nykyään. Raju refluksitauti on laihduttanut minua muutamilla kiloilla lisää, mutta olen edelleen normaalipainoinen ja todella tyytyväinen nykyisiin mittoihini. Pukeudun edelleen lähinnä mustaan ja tyyliäni ei voi vieläkään luokitella mihinkään, mutta olen erittäin kiintynyt alternative- ja punk-pukeutumiseen. Piikkikaulapannasta on tullut jälleen suosikkiasusteeni ja oikealla alakulmassa näkyvä kaapu on maailman mukavin vaate. 

Nähdään taas!