19.12.2015

Vanhemmat tietää saa, tyttö on romuna

Se etteivät blogitekstini enää nykyään sisällä lainkaan kuvia ei ole paha juttu, mutta tekstin sisältö on viimeiset pari postausta kiertynyt täysin yhden asian ympärille. Toisaalta, kirjoitan tätä blogia juurikin niistä lähtökohdista, että tämä formaatti toimii minulle parhaana mieleni jätekaivona.

Fysiatri soitti minulle torstaina kun olin erikseen pyytänyt polilta soittoaikaa kaksi viikkoa aiemmin. Olin saanut kirjeitse tiedon toisten magneettikuvien tuloksista, mutta jatko hoidon ja kuntoutuksen suhteen jäi epäselväksi. Niin jäi soitonkin jälkeen. Ylilääkäri totesi, että hänellä on taskut tyhjät minun tilanteeni suhteen kun mitään vasemman jalan hermokipuja selittävää ei löytynyt, vaikkakin reuma on nivelten kunnon perusteella poissuljettu. Hän tuntui unohtaneen sen, että selässäni on yhä edelleen välilevyn pullistuma vaikka jalka onkin nyt papereissa merkitty "terveeksi". Ei mitään ohjeita fysioterapiaan, ei minkäänlaista vinkkiä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Teki lähetteen kipupoliklinikalle ja toivotti hyvää joulua. Puhelun päätyttyä purskahdin itkuun silkasta pettymyksestä ja äärettömästä vitutuksesta. En voi vieläkään uskoa miten helposti eri lääkärit pesevät kätensä minun jutustani kun eivät löydä sitä mitä siellä pitäisi olla, tässäkin tapauksessa homma menee niin että ei reumaa, ei vikaa. Kivut jatkuu mutta ei siellä mitään ole. Kirjoitan sellaisella vimmalla perkeleen sekavaa tekstiä ulos etten ehdi edes ajattelemaan kaikkea, mielessäni on vaihtelevasti kaikki maailman asiat ja puolet ajasta ei yhtään mitään. Huonosti nukutut yöt ja painajaiset vaativat veronsa varsinkin nyt, kun kolmisen viikkoa sitten myös mieleni romahti. Pian sen jälkeen Miika lähti Saksaan mikä on tehnyt omasta selviytymisestä hankalampaa kun se rakkain ja luotetuin on poissa viereltä. Onneksi pidämme toisiimme yhteyttä lähes päivittäin. Jos on nähtävä jotain hyvää tässä tilanteessa niin se, että tällä tavoin opin selviytymistä äärimmillään omien ajatuksieni ja ahdistukseni kanssa. "Kyllä minä omat demonini kesytän".